Nyt seuraa kultaakin arvokkaampi vinkki: kun Matkahuolto seuraavan kerran brändää itsensä uudelleen, ovat hyviä nimivaihtoehtoja ainakin seuraavat: Matkavitutus, Matkahaistapaska tai Matkamäoonvaantöissätäällä.
Pakkasin perjantaina ihan aikuisten oikeat matkatavarat kun lähdin viettämään viikonloppua Helsinkiin. Perjantaina vierailin järjestöjen pikkujouluissa ja päädyin Uman pikkujouluihin Kokoomusnuorten keskustoimistolle. Jätin laukkuni toimiston eteiseen, samaan paikkaan jonne olin sen jo tuhat kertaa aiemminkin jättänyt. Sattuneesta syystä vietin kuitenkin toimistolla melko paljon aikaa vuosia takaperin. Kun pikkujoulut olivat ohitse ja ihmiset siirtyivät Bruuveriin jatkoille, aloin etsiä laukkuani. Sanomattakin lienee selvää, etten sitä toimistolta löytänyt, vaan Sherlockmaisilla salapoliisikyvyillä selvitimme sen joutuneen Jyväskylään. Sen enempiä sitä selittelemättä tyydyn vain toteamaan, että oli hilkulla ettei ilta päättynyt itkupotkuraivareihin. Eikä vähiten siksi, että myös tietokoneeni oli siinä samaisessa laukussa. (Toim.huom. ei päättynyt itkuun ilta, ei.)
Lauantaiaamuna laukku sitten laitettiin Jyväskylästä Helsinkiin ja Jyväskylässä ilmoitettiin, että sen saa noutaa iltapäivällä Kampin Matkahuollosta. Iltapäivä on tietysti laaja käsite, mutta tyhmempi olisi luullut sen tarkoittavan lauantai-iltapäivää, jolloin siis Matkahuollon tiskillä ensimmäistä kertaa asioin. (Siihen nähden, että Kampin rahti meni klo 12 kiinni, tuntuu hämmentävältä että laukun oletettiin ehtivän tunnissa Jyväskylästä Helsinkiin.) Ystävällinen tyttö totesi minulle kuitenkin, että minun pitää palata sunnuntaina hakemaan laukku, koska lauantailta tsäännssini olivat jo menneet ohi. Kun kysyin, että voisiko tyttö tarkastaa laukun ylipäänsä saapuneen Helsinkiin, hän totesi sen olevan mahdotonta koska hän myy vain lippuja. Netistä kuulemma se olisi ollut helppo tsekata; toisaalta taas kadonnut tietokone hieman hankaloitti projektia. Ymmärrän toki tytön tekevän töitään, mutta pieni sympatia ei olisi ollut pahasta. Toisaalta, lauantain tyttö vaikutti kyllä Äiti Ammalta seuraavaan neitiin verrattuna..
Sunnuntaiaamuna marssin uudelleen Kamppiin etsimään kassiani; perjantai-iltaa varten puettu kelkkailuhaalari ei tuntunut enää kolmatta päivää kovin sydämelliseltä vaihtoehdolta. Ja kuinka ollakaan; rahti oli edelleen kiinni. Sunnuntaisin se ei auennut ollenkaan! Tiskillä ollut (eri) tyttö (kuin lauantaina) totesi selitettyäni tilanteen hänelle: “Auts. Eihän toi kyl varmaan kivaa ole.” Niin viiltävää analyysiä en ole kyllä asiakaspalvelijalta hetkeen kuullut. Sen jälkeen kuuntelin taas samat jorinat siitä, kuinka tyttö ei periaatteessa voi mennä rahtiin ja etsiä laukkua kun olen poistanut saapumisilmoituksen (joka tuli siis tänään iltapäivällä), ja että onhan se vähän ikävää joutua matkustamaan kotiin kun matkatavarat ovat hukassa. Hukassa. Tuli kyllä heti sellainen olo, että tämän firman palveluksia haluan ostaa usemminkin.
Tänään, kun rahdin piti klo 7.00 aueta, aloitin soittorumban Matkahuollon eri toimipisteisiin. Kukaan heistä ei osannut sanoa laukusta mitään eikä osannut neuvoa kuka osaisikaan, joten pallottelin ratkiriemukkaita joululauluja kuunnellen linjalta toiselle. Muutenhan minulle olisi ollut aivan se ja sama missä laukku on ja mitä sille tapahtuu, mutta OPM:n valtionapuhakemusten DL oli tänään ja kaikki hakemuksemme olivat siinä tietokoneessa, joka oli laukussa, joka oli hukassa. No, iltapäivällä sain viestin, että laukku on löytynyt ja voisin sen noutaa. Jottei noutokaan olisi ollut liian yksinkertaista, eivät he täysin ymmärtäneet mitä faksilla lähetetty valtakirja tarkoittaa. Saatikka että sellaisen saa ulos sieltä faksista.
Huoh. Yhteenvetona, en ihmettele, että Setä, tee minusta tähti! -paitamme ovat nyt kolmatta viikkoa matkalla Kuopiosta Tampereelle. Sen lisäksi jopa Pelle Miljoona ja EB alkavat kuulostaa ihan humaanilta vaihtoehdolta, jos bussiaikatauluja tarvitsee joskus vielä sen suuremmin selvitellä.
Ps. Yrittäkää itse olla neljä vuorokautta ilman tietokonetta. Siitä on kaikenkaikkiaan huumori melko kaukana.
